Rock and roll antoi äänen sukupolvelleni, joka rikkoi menneisyyden kahleet. Rock 'n' rollissa ei ollut kyse mistään muusta, kuin patavanhoillisen yhteiskunnan kieltämien, syntisinä kammoamien tunteiden löytämisestä ja ilmaisemisesta sekä länsimaisten tekopyhien ja teennäisten arvojen hylkäämisestä. Ennen rock 'n' rollia ei ollut nuorisoa. Ennen rock n' rollia ei ollut elämää. Rock 'n' roll tuoksui kapinalle. Rock 'n' rollissa oli kahleeton, kesytön rytmi.


Rock and roll antoi nuorisolle äänen! Rock 'n' roll tarjosi nuorille aitoja tunne-elämyksiä ja muutti maailmaa ja nuorison minuus- sekä vapauskäsitettä lähes kolmen vuosikymmenen aikana enemmän kuin ainutkaan maalaus tai kirjallinen teos koskaan aiemmin maailmanhistoriassa.


Mutta musiikkia, joka tuoksuu vapaudelle, joka juoksee susien kanssa, ei enää tehdä. Ekonomit ja erilaiset rahantekokoneet ovat kaapanneet rock-musiikin pohjattomaan lompakkoonsa. Nuoriso on heidän huomaamattaan aivopesty. Heidät on häkitetty onnistuneesti. Kuvaavaa on, että tänä päivänä kalpeanaama rap-artisti matkii kuin apina esiintyessään orjuutettujen mustien käsimerkkejä! Kapinallinen rock 'n roll musiikki on vaihtunut pelkkään mauttomaan höttöhuttuun, viihdemusiikkiin.


Yhdysvaltalais-senaattorien vaimoille, jotka liimailivat kaupoissa myytäviin äänilevyihin "Help Save the Youth - don't buy rock and roll records" -lappusiaan, ei olisi tullut mieleenkään kutsua rock-musiikkia 1950 ja -60 luvuilla viihteeksi! Ei, Rock 'n' roll oli syvällä alimmaisessa Helvetissä Saatanan siemennesteellä siitettyä syntiä (Rock and Roll = alunperin slangisana, joka tarkoitti esiaviollista sukupuoliyhdyntää auton takapenkillä).


Rock-musiikki on nykyään yksi kertakulutushyödykkeistä, ovela menetelmä nylkeä vaikkapa älykännyköiden rullalautailun, pelikonsoolien sekä kaljan läträämisen ohella alitajuisen vapauden illuusion varjolla nuorilta rahat ja luulot pois. Mikä on sen kätevämpi menetelmä nuorisolaumojen kaitsemiseksi kaidalle polulle ja aivojesi pehmusteeksi kuin tyhjä, lantiotaan kutsuvasti vatkaavien ja yhdyntäliikkeitä matkivien vähäpukeisten naisten esittämä idolihumppa tai näiden karsean pelottavan näköisten pullamössöpoikakarjujen soittama ja tekovihaisella äänellä laulama paheellisen kovaääninen ja saatanallisen tylsä metallirock. Todellista virtuaalista vellimunien muovikapinaa - rock and roll is dead!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Näin rock-toimittaja typeryydessään oli mukana ryssimässä Tiikereiden Tukholman keikkaa vuonna 1979

Vähän väliä suomalaista rock-elämää eläessään törmää viinan viemiin pienisieluisiin paperitähtiin ja heikon itsetunnon omaaviin kuningas alkoholin alaisiin. Olitpa sitten toimittaja, tähti, rivimuusikko, basisti tai kriitikko, aina löytyy niitä, jotka haluavat marinoida itsensä ohrapirtelöillä ja tuliliemellä. Niinpä kun Teddy % The Tigers teki huhtikuussa 1979 Poko Rekordsin amatöörimäisesti valmisteleman ja epäonnistuneen vierailun Tukholmaan, niin yksi epäonnistumisen syy jäi lehdistössä ja levy-yhtiössä käsittelemättä.



Poko Rekords oli olemattomassa ammattitaidossaan (selvennettäköön, että Heimosella ei ollut osaa eikä arpaa järjestelyissä) sovittanut Tigersien Ruotsin ensivierailun aivan väärään esiintymistilaisuuteen, sillä muut ennen Tiikereitä esiintyneet yhtyeet olivat silkkaa skeidaa, salissa oli esiintymisen alkaessa enää vain neljä- viisikymmentä kuulijaa, koska esiintymishetki oli vasta puolen yön paikkeilla ja keikan mainonta (kts. oheinen kuva lehtimainoksesta) oli Tiikereiden osalta surkeuden huippu. Poko oli myös kustantanut muutamalle suomalaiselle rock-toimittajalle matkaliput Tukholmaan Club Dominoon, jotta he olisivat voineet levittää ilosanomaa suomalaisille lukijoilleen todistettuaan paikan päällä Tiikereiden odotettua menestystä. Ja Tiikereiden pukuhuoneen pöydällä oli tietysti rentoutusjuomaksi ja takahuoneessa pörräävien toimittajien iloksi ennen keikkaa pari, kolme avattua kolmen vartin pulloa Jim Beam mallasviskiä.   Mutta kaiken kukkuraksi itse keikkakin kusi koska:

"Lieneekö johtunut hermostuneisuudesta, mutta Teddy ja kumppanit pitivät kappaleiden välillä ärsyttäviä taukoja viritellen soittimiaan ja vilkuillen toisiaan (Suosikki)", "Vaikka Teddy, Antti-Pekka ja Pale tekivät parhaansa, on heidänkin mentävä - sorry vaan - nyt mentävä itseensä. Mistä johtui, että ensimmäisten rajujen biisien jälkeen yhtäkkiä soitettiin kaksi lässähtynyttä lemmenlaulua? Tunnelmaa ei siitä ainakaan kohonnut. Ja miksi niin pitkät tauot kappaleiden välillä. Ruotsin viihdemaailmassa vallitsee kovemmat lait kuin meillä, tähdeksi ei tulla hetkessä. Tiikereille ensi-ilta oli pettymys. jossa riittää pohtimista pitkäksi toviksi. Mutta erityisesti se antoi ajateltavaa taustaorganisaatiolle, jonka menettely ei nyt onnistunut alkuunkaan (Seura 11.5.1979) ja "Pienestä hermoilusta kielivät turhat tauot ja virittelyt kappaleiden välillä" (Helsingin Sanomat 27.4.1979)

HS 27.4 - Markku Fagerlund on ottanut tämän
kuvan seistessään esiintymislavan takaosassa
Edellä lainatun Helsingin Sanomien artikkelin kirjoitti tähtitoimittaja Markku Fagerlund, joka siemaili jonkin verran Jim Beamia ennen Tiikereiden settiä ja juuri ennen esiintymisen alkamista lähti luvatta ja etukäteen kenellekään kertomatta etsimään hyvää kuvauspaikkaa esiintymislavan takaosasta. Hiippaillessaan hämärällä esiintymislavalla Tiikereiden äänentoistolaitteiden seassa hän kaatoi "vahingossa" Teddyn molemmat telineissä vierekkäin olleet kitarat. Ja tuo vahinko oli seurauksiltaan katastrofaalinen - koko keikka meni kitaroiden virittelyksi, sillä Teddyn ensin käyttöönottama Fagerlundin kaatama kitara oli todella pahasti epävireessä ja kun se saatiin muutaman kappaleen jälkeen vireeseen, siitä katkesi kieli ja toinen kaadetuista kitaroista oli vielä pahemmin epävireessä.

Oliko Helsingin Sanomien toimittaja a) urpo, b) ruotsalaisten sabotäärien palkkalistoilla, c) suomalaisten sabotäärien palkkalistoilla, d) niin tyhmä vai e) niin kännissä, kukin voi itse arvailla, että hän ei tajunnut itse aiheuttaneensa "hermoilun, tauot ja virittelyn?"

Ja kuka pelle kuvitelee, että Tiikerit olisivat muka olleet jotenkin hermostuneita. Höh! Keravalaiskolmikko oli tuolloin lennossa ja jos ulkomailla olo hermostutti jotenkin toimittajia, niin pojat olivat ainakin tulleet näyttämän hurreille närhen munat. Mutta mitäs teet, kun yksi hölmö kaataa munakorin.

Onko ihme, että erään kerran tapahtuneen jälkeen lupasin tehdä herra Helsingin Sanomien toimittajasta jauhelihaa - sitäkään hän ei tajunnut - olisko rautalankakaan auttanut? Ja hullun maineeni vain kasvoi......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti