Juice Leskinen olisi kuollut 1987 ilman Jyrki Boy Hämäläistä

Kun kansantaiteilija Juice Leskinen vuonna 1974 pilkkasi avoimesti Suosikin päätoimittajaa Jyrki Hämäläistä, Elviksen suurta ihailijaa, kappaleessaan Jyrki Boy, hän ei arvannut, kuinka Jyrki Hämäläinen melko tarkalleen 13 vuotta singlen ilmestymisen jälkeen tulee pelastamaan hänen henkensä. Tai jos Jyrki nyt ei aivan pelastanut Juicen elämää, niin hänen toimintansa vuoksi Juice sai erittäin todennäköisesti 19-vuotta lisää aikaa hukuttautua viinaan.

Leskinen teki silloisten omien sanojensa mukaan Hämäläistä pilkkaavan Jyrki Boy  kappaleen siksi, että Suosikin päätoimittaja sanoi hänelle pari valittua sanaa, koska hän ei suostunut Hämäläisen haluamaan tapaan artikkeliin, jossa taiteilijan elämä avattaisiin lapsuuskuvia myöten. Myöhemmin Leskinen tosin on yrittänyt selitellä tekoaan: ”Kyllä tommoisia Jyrkejä on joka ihmisellä.”.

Mutta Jyrki Boy ei ollut suinkaan ainoa Juicen väsäämä pilkkalaulu. Esimerkiksi Syksyn sävel ja Vaimoni on Frankenstein (singlen a ja b-puolet) kappaleet ovat molemmat meisselin kiertämistä avohaavassa eli vittuilua Juicen tuolloin lehdelle soittamaan jättäneelle pitkäaikaiselle tyttöystävälle, Reinolan Jaanalle. Ja "Lahtikupungin rullaluistelijat" LP:llä tämä taiteilija yritti kappaleessa "Mitä minä Egyptissä teen" soittaa suutaan tämän blogin pitäjälle, muistaakseni ilmeisesti siksi, koska olin kerran listaykkösistä huolimatta rohjennut sanoa hänelle pari valittua sanaa aiheesta, kuinka naisia ei kohdella. Tämä tapahtui, kun heitin Juicen autollani silloisen tyttöystävän Jaanan kera tämän vanhempien mökille jonnekin Vammalan liepeille - olikohan kevättä vuonna 1975. En myöskään koskaan osallistunut Juicen syntymäpäivinään kotonaan lähellä Tuomiokirkkoa pitämiin kumarruskekkereihin. No nuo alhaiset pilkkalaulut loppuivat, kun kerroin Tampereella Sokoksen tavaratalon baarissa katkaisevani seuraavaksi sanataiteilijan sormet, jos luovuus ei yllä yhtään omaa peräaukkoa ylemmäs.

Vielä yhdet!

Paljon myöhemmin, vuonna 1987 myöhään syksyllä Pokon 10-vuotisjuhlissa Tampereella Cabare Oscarissa istuimme Jyrki Hämäläisen kanssa kahdestaan muhkealla nahkasohvalla soittoruokalan eteisaulatiloissa. Siemailimme virvoikejuomaa ja Jyrki tuprutti tapansa mukaan pesäpallomailan paksuista sikariaan. Kaikki muut juhlavieraat notkuivat jo sisätiloissa, sillä pirskeet olivat käynnistymässä. Aulassa oli meidän kahden lisäksi ainoastaan hovinsa yksin jättämä Juice Leskinen. Mutta Juice ei suinkaan istunut, vaan sammua retkotti suu auki korahdellen yhdellä viereisistä nahkasohvista niin, että hän näytti ruokaa kerjäävälle räkätin poikaselle, sillä hänen päänsä oli retkahtanut taaksepäin lähes 90 asteen kulmaan nahkasohvan selkänojan päälle.

Keskustelumme katkesi kun Juhani Leskisen aloitti oksentamisen. Ulos hengittäessään oksennus pärskyi ympäriinsä kuin laava tulivuoren kidasta, mutta suurin osa  siitä jäi hänen suupieliensä ja nenän ympärille ja kun tuli sisäänhengityksen vuoro, Juice ryysti aina soppakauhallisen omaa oksennustaan keuhkoihinsa. Nytkähtelevän kansantaiteilijan kasvoilla vaihtui väri. Hetken tuijotimme epäuskoisina näkemäämme. Olimmeko todistamassa Jyrkin kanssa legendaarista rock-tähtien syndroomaa, omaan oksennukseen tukehtumista?

Ei, Jyrki ponkaisi paikaltaan ja oli parilla askeleella Leskisen luona. Hän käänsi Juicen nahkasohvan selkänojalle mahalleen, hiukan sivuttain niin, että tämän pää roikkui sohvan käsinojalla kohti lattiaa ja samalla läimäisi useita kertoja kämmenellä Leskistä lapaluiden väliin. Juice osoitti pieniä elonmerkkejä ja ryki keuhkoihinsa imaisemaa oksennusta kokolattiamatolle. On aika varmaa, että Juankosken suuri poika olisi tuolloin kuollut ilman Jyrki Boyn salamannopeaa toimintaa - miehen työtä.

Tässä yhteydessä voi kysyä, mikä ihme näillä kaikilla edistyksellisillä ja luovilla taiteilijoilla sekä heidän hännystelijöillään oli 1970-luvulla Jyrki Hämäläistä vastaan? Ilman Suosikkia tässä maassa kuunneltaisiin yhä Aikamiehiä ja Iltatuulen viestiä tai Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellää! Ilman Jyrkin Suosikkia tämä maa olisi hukkunut aikoja sitten korsuorkestereiden itkupaskan sekaiseen suohon.

Ja toisekseen, onko sinusta savolainen vääräleuka, joka ryyppää kapakassa hoveineen vuositolkulla itseään esittävän rintapatsaan silmien alla kunnioituksen tai edes ihailun arvoinen ja itsetunnoltaan aivan terve?

vetäisin viinaa kiduksiin, mutta joku on nusassut lasini

No pidetäänhän Ahti Karjalaistakin suurmiehenä, vaikka hänellä Suomen Pankin pääjohtajana toimiessaan 1980-luvun alussa, oli toistuvasti tapana sammua työpaikan kokolattiamatolle ja sammuttuaan vielä kusi ja oksensi alleen. Ja tätä juoppoa Suomen Keskusta vielä pyysi myöhemmin (1986) kunniajäsenekseen!