Rock and roll antoi äänen sukupolvelleni, joka rikkoi menneisyyden kahleet. Rock 'n' rollissa ei ollut kyse mistään muusta, kuin patavanhoillisen yhteiskunnan kieltämien, syntisinä kammoamien tunteiden löytämisestä ja ilmaisemisesta sekä länsimaisten tekopyhien ja teennäisten arvojen hylkäämisestä. Ennen rock 'n' rollia ei ollut nuorisoa. Ennen rock n' rollia ei ollut elämää. Rock 'n' roll tuoksui kapinalle. Rock 'n' rollissa oli kahleeton, kesytön rytmi.


Rock and roll antoi nuorisolle äänen! Rock 'n' roll tarjosi nuorille aitoja tunne-elämyksiä ja muutti maailmaa ja nuorison minuus- sekä vapauskäsitettä lähes kolmen vuosikymmenen aikana enemmän kuin ainutkaan maalaus tai kirjallinen teos koskaan aiemmin maailmanhistoriassa.


Mutta musiikkia, joka tuoksuu vapaudelle, joka juoksee susien kanssa, ei enää tehdä. Ekonomit ja erilaiset rahantekokoneet ovat kaapanneet rock-musiikin pohjattomaan lompakkoonsa. Nuoriso on heidän huomaamattaan aivopesty. Heidät on häkitetty onnistuneesti. Kuvaavaa on, että tänä päivänä kalpeanaama rap-artisti matkii kuin apina esiintyessään orjuutettujen mustien käsimerkkejä! Kapinallinen rock 'n roll musiikki on vaihtunut pelkkään mauttomaan höttöhuttuun, viihdemusiikkiin.


Yhdysvaltalais-senaattorien vaimoille, jotka liimailivat kaupoissa myytäviin äänilevyihin "Help Save the Youth - don't buy rock and roll records" -lappusiaan, ei olisi tullut mieleenkään kutsua rock-musiikkia 1950 ja -60 luvuilla viihteeksi! Ei, Rock 'n' roll oli syvällä alimmaisessa Helvetissä Saatanan siemennesteellä siitettyä syntiä (Rock and Roll = alunperin slangisana, joka tarkoitti esiaviollista sukupuoliyhdyntää auton takapenkillä).


Rock-musiikki on nykyään yksi kertakulutushyödykkeistä, ovela menetelmä nylkeä vaikkapa älykännyköiden rullalautailun, pelikonsoolien sekä kaljan läträämisen ohella alitajuisen vapauden illuusion varjolla nuorilta rahat ja luulot pois. Mikä on sen kätevämpi menetelmä nuorisolaumojen kaitsemiseksi kaidalle polulle ja aivojesi pehmusteeksi kuin tyhjä, lantiotaan kutsuvasti vatkaavien ja yhdyntäliikkeitä matkivien vähäpukeisten naisten esittämä idolihumppa tai näiden karsean pelottavan näköisten pullamössöpoikakarjujen soittama ja tekovihaisella äänellä laulama paheellisen kovaääninen ja saatanallisen tylsä metallirock. Todellista virtuaalista vellimunien muovikapinaa - rock and roll is dead!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Old Rover

Boppin Peten CD:ltä Thunder Moon löytyy muun muassa Peten säveltämä ja sanoittamani kappale Old Rover (rover = one who roves, a pirate or pirate ship, a vehicle for exploring extraterrestrial bodies). Kun CD valmistui, niin kiikutin sitä joitakin kappaleita silloiseen pääasiassa fifties-musiikkipuotiin Goofin Recordsiin Helsingin Kallioon. Nykyään Goofin myy myös sellaista paskaa, joka edustaa juuri sitä henkistä mollivoittoista tekopyhää itkuvirsi-ilmapiiriä (Erkki Junkkarinen, Olavi Virta, Georg Malmsten ja Henry Theel), jota vastaan rock and roll  nousi.

No Goofinissa notkui eräs tietysti yksi torttupäinen rock-a-billy kaikkeuden asiantuntija, joka ensin silmäiltyään Pete Hakosen esille laittamaa Peten CD:tä kuin halpaa tekomakkaraa kääntyi virne suupielessä puoleeni ja kysäisi asiantuntevan näköisenä: "Eihän Rovereilla kai cruisailtu 50-luvulla

Olin jäänyt kiinni rysän päältä. Olin niin tyhmä, etten tienyt, että pesunkestävät fiftarit eivät Roverin rattiin istuneet, eivät ainakaan 50-luvulla. En siis ollut aito Teddy. Kävi aivan kuten 22-vuotta aiemmin, vuonna 1980, kun törmäsin Helsingin Punavuoressa Flanagan farkkukaupan edessä kahteen juuri äitinsä rinnoilta vieroitettuun vaahtosammuttimen kokoiseen aitoon "ductail" Teddy-poikaan, joilla oli teddy-asetakit, "dreipit" yllä, läskärit jalassa ja Crazy Cavan pellinpalat rintapielessä. Nämä poikaset eivät olleet varmaan vielä syntyneet silloin, kun Tiikerit vielä olivat hengissä. Vaahtosammuttimet silmäilivät minua hetken arvostelevasti ja sitten puhkesivat puhumaan. Ensin toinen: "Farkkujesi lahkeet on väärin taitettu, ihan kuin junteillaJa sitten toinen:  Sinulla on jalassa hämyjen kengät."  Niinpä!


The twilight is stealing across dockside
Please, light a storm lantern in your haven
There is on surfs an old, seasick rover
Searching the four-leaf clover

Sailed as far as the last strand and beyond
Have returned from the land of no return
Rags of clouds are casting shadows over
Homeward bound worn out rover

It's time to strike skull and crossbones
Can't buy me by gold and gemstones
Ready to renounce, but don't to give up

Swayed on brink of the abyss of Gehenna
Forgive, for they don't know, what they're doing
Drain cup of wine vinegar as lovesick rover
And the pain is at last over

Landlubber is back, by your side
Old rover who can't buoy
Wades now against the stream
I got the numbers, old Bogy can't win

White horses are weaving moon path seawards 
Please, shine a secret run to your garden 
There is in utter darkness, a homesick rover 
Searching the four-leaf clover 
And the pain is at last over






Muuten - keskimääräistä älykkäämpänä ja tiedostavan taiteen harrastajana Waldemar Wallenius voisi kritiikissään kertoa viitataanko tässä onnellisen typerässä ja lapsellisessa kappaleessa a) merirosvoihin, b) orjakauppaan, d) Otis Reddingiin, e) Beach Boyseihin, f) Tommy James & Shondelssiin, g) Rod Stewartiin h) Roxy Musicin Stranded albumiin, i) Shadowsiin, j) Pirates yhtyeeseen, k) Helvettiin, l) Nasaretilaiseen, m) Doors yhtyeeseen, n) Rolling Stonesiin, o) Runaways yhtyeeseen p) Del Shannoniin, q) Japanilaisiin henkien taloihin, r) shamanismiin vai s) ei mihinkään?

Ja siinä vaiheessa kun ryhdyt kuuntelemaan vavisten vanhoja suomalaisia itkuvirsi perinettä jatkavia iskelmiä sekä muistelemaan vanhoja menneitä kultaisina aikoina, jolloin meillä ei ollut edes Floraa, olet hävinnyt elämälle 16-0!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti