Arto Pajukallio ja Juhani Kansi haluavat kasvaa rauhassa

Viekää minut baariin, veljet
Tuoppi ostakaa
Hitto joo, mä en pelle oo
Jos mies en olla saa

Viekää minut baariin, veljet
Tuoliin nostakaa
Sillä vittu joo, mä en pelle oo
Jos mies en olla saa

Kuka luki vuonna 1978 Arto Pajukallion ja Juhani Kannen haastattelun "Antakaa meidän olla rauhassa" Suomen kuvalehden numerosta 41 (13.10.1978)? Itse olin tuolloin viikon lomalla Kuusamossa ja haastattelun luettuani lähetin lähes välittömästi vastineen kyseistä artikkelista Suomen Kuvalehteen, mitä ei tietenkään julkaistu! Eihän tyhmän "rokkarin" mielipiteet ole niin fiksuja, että niitä voisi ainakaan Suomen Kuvalehdessä julkaista.

Haastattelu on paikoin ihan asiaa, mutta siellä tällä Arto ja Juhani uppoavat järkeään myöten juoksuhiekkaan. Ensinnäkin Artolla on haastattelua tehdessä kaulassaan Bob Dylan koru. Tuo Dylan, etniseltä taustaltaan juutalainen, folk-ikoni Robert Zimmerman, sanansasyöjä ja takinkääntäjä, varsinainen väkivallan vastustaja, rahoitti Israelin armeijan tankkihankintoja Jom Kippur sodassa ja sitten vuonna1979 hurahti kristilliseen uskoon, eli koki, että hänen isänsä rakasti maailmaa niin paljon, että oli valmis tappamaan oman poikansa - ihailtavaa.

Toiseksi he jättävät mainitsematta, että Eppu Normaali ja nimenomaan Pajukallion myöhempi bändikaveri Freud, Marx, Engels ja Jung yhtyeestä, Mikko Saarela, aloitti maassamme 50-luvun musiikkia kuuntelevien nuorten nimittelyn hulluksi keväällä 1977 julkaistulla Akne pop levyllä. Punkkarit myös käynnistivät "fiftareiden" kanamunilla heittelyn Tigersien keikalla juuri ennen poikien haastattelun julkaisua Särkänniemessä televisiokameroiden edessä 20.9.1978. Väkivalta ei siis suinkaan ollut vain "diinareiden" ainoa itseilmaisukeino.

Haastattelun perusteella voi päätellä, että kumpikaan kaveruksista ei ole tullut koskaan ajatelleeksi sitä, kuinka ja miksi jengit syntyvät. He eivät myöskään hiisku sanallakaan eri poliittisten puolueiden ja nimen omaan vasemmistolaisen nuorisopolitiikan aikaansaamattomuuksista pääkaupunkiseudulla. Tämä nuorison tyhjä toimettomuus on pääsyy siihen, miksi Kehä III:sen sisäpuolelle pakkautuneiden nuorten keskinäiset kahinat olivat tuolloin ja ovat olleet aina kaikkein pahimmat. 

Ja on sanottava, että tämä poliitikoiden toimintamalli "One brick on the wall" eli "nuoriso- ja bänditiloilla sekä skeittirampeilla" tie kiltiksi kuluttajaksi ja vaalikarjan jäseneksi jatkuu aina vaan ja yhä edelleen. Haastatellut pojatkaan eivät aikuistuttuaan ole panneet tikkua ristiin vallitsevan käytännön muuttamiseksi.

Kolmanneksi Arto ja Juhani tekevät itsestään narreja ryhtyessään selventämään rokkareiden ja punkkareiden välistä eroa: "Täällä Suomessa punk-rock käsitettiin aivan väärin. Siitä esimerkkinä Sex Pistolsin kohtalo. Punk ei lietso fasismi ja rasismia, päinvastoin, se on näitä vastaan. Juuri siksi se on yhteiskunnan taholta tahdottu vaientaa. Punk ei ole muoti, vaan yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei mene ohi ennen kuin olosuhteet muuttuvat. Se on poliittista musiikkia, vaikka punkkarit eivät olekaan mitään opettajia, vaan kadunmiehiä, joiden laulujen sanat kertovat siitä, miltä heistä tuntuu."

No saman tien pojat voisivat selventää, a) miksi skin headit ja punkkarit ovat niin yhdennäköisiä pukeutumiseltaan, b) mikä on ero shokeeraavan ja aatteellisen hakaristin käytöllä, c) miten yhtyeen fani erottaan hakaristin eri käyttötarkoitukset, d) miksi Sid Vicious käytti hakaristi paitaa, e) mitä punk-musiikin poliittisuus on parantanut nuorten mahdollisuuksia, f) miksi Eput tai Pelle eivät ole kadunmiehiä, g) mitä nämä Eput ja Pelle ovat opettaneet Suomen nuorisolle ja h) miksi punkmuoti on nykyään maan alla vaikka yhteiskunnan henkinen ilmapiiri, olosuhteet ovat nykyään entistä kurjemmat vai tarkoittaako tuo "ei mene ennen ohi kuin olosuhteet muuttuvat" sitä, että punk menee ohi myös silloin kun olosuhteet huononevat?

Ja arvio, että yhteiskunta olisi halunnut vaientaa Britanniassa ja Suomessa punkin, siksi että se oli fasismin vastainen, kertoo, että Pajukalliolta ja Kannelta puuttuu ajattelu- ja päättelykyky. Sex Pistols yhtyeen basisti Sid Vicious siis kuljeskeli ympäriinsä ja esiintyi keikoilla hakaristipaita päällä sekä teki heil Hitler tervehdyksiä, siksi, että hän vastusti fasismia? Ja eiköhän punk musiikin vastustus Suomessa johtunut pelkästään vastustajien alhaisesta älykkyysosamäärästä. Yleismaailmallisesti punk-musiikkia vastustettiin varmaan siksi, että kukaan ajattelukykyinen ja tunne-elämältään tasapainoinen ei halunnut hukuttaa itseään meluavaan paskaan. Ja sitten on tietenkin olemassa nämä itsensä kadottaneet ja koirakoulun käyneet yhteiskunnan toivot, kullannuput, jotka sekä kuuliaisesti nielevät kurkustaan alas että vastustavat kiltisti kaikkea sitä, mitä heille sanotaan - hau hau.

Sitten veljekset möläyttävät: "Yleinen kiinnostamattomuus asioissa on huolestuttavaa. Entä sitten, kun tämän päivän rokkarit ovat keski-ikäisiä, päättäjiä - jos he ovat samanlaisia passiivista ja suvaitsematonta massaa? On helpointa heittäytyä ulkopuolelle, paeta, mutta jonkunhan on kannettava vastuuta." ja lopuksi Arto: "Tuntuu ällistyttävältä, ettei viitsitä lukea kirjoja. Minä luen noin kolme kirjaa viikossa. En tiedä kuinka paljon niistä opin, mutta yritän kuitenkin. Meillä on kasvamisen ja oppimisen vimma"

No nyt pojat ovat jo keski-iän ylittäneitä ja voimme kysyä mihin kasvamisen ja oppimisen vimma on nämä haastattelussa vasemmalle kallellaan oleviksi itsensä tunnustaneet nuoret miehet sitten vienyt? Mistä he ovat olleet kiinnostuneita? Wikipedian mukaan Juhani Kansi on sittemmin soittanut brittiläistä tanssimusiikkia yhtyeessä Päät ja nykyään hän toimii Ylen kulttuurin ja viihteen genretuottajana, mitä se sitten tarkoittanee (voisi ammattinimikkeen perusteella kuvitella, että hän valikoi kansalaisille soveliaan kulttuurin ja viihteen - siis kulttuuri- ja viihdesensori - toivottavasti kuitenkin ei)?

Suomen Kuvalehden vuoden 1978 haastattelussa vielä väkivallan vastustajana esiintynyt Arto Pajukallio, on nykyään sitä mieltä, että sellainen väkivaltaa pursuva leffa, kuin KIll Biil vol. 1, on erinomainen leffa, tunnetaan saman Wikipedian mukaan parhaiten Freud, Marx, Engels ja Jung yhtyeen perustajajäsenenä, kitaristina ja lauluntekijänä. Eli Arto on kiitettävästi kantanut vastuunsa muun muassa viinan juomista ja kaljan läträämistä ylistävän orkesterin yhtenä jäsenenä ja näiden laulujen esittämisestä maamme nuorisolle. Ja itsekritiikkiin vielä kykenemätön aivoiltaan pehmyt nuoriso on totta kai imenyt itseensä mäyräkorien kusen ohella tämän rock-artistin välittämän mieskuvan; mies ei ole mies ellei se pämppää niin, että pää on päiväkaupalla turvoksissa.

Juon juon minäpoika juon
Minä tykkään olla kännissä
Juon juon minäpoika juon
Tahdon heilua hulluna humalassa

Hei jaa ja otetaan taas

Minä rapulaan juon minä humalaan juon
Ja selvinpäinkin juon
Minä muutaman juon minä muutenkin juon
Ja sittenkin minä juon

Minä duurissa juon minä mollissa juon
Minä alkomahollissa juon
Talletustillin ja autotallin
Tillin tallin juon

Isoksi on kasvettu! Olisi ehkä kannattanut lukea muitakin kirjoja kuin kiljunkeitto-oppaat - ja ymmärtää lukemansa. Ja se on niin sivistynyttä suvaita aktiivista alkoholissa läträämistä ja olla itse mukana kantamassa vastuusta - kantamassa lisää viinaa pöytään - ei kukaan ainkan voi syyttää suvaitsemattomuudesta.