Anarchy toy in UK - Brainwashmachine boogie in Finland

Kun kaikkien punk rokkareiden kerran elänyt ja sittemmin elähtänyt idoliyhtye Sex Pistols re-kasattiin vuonna 1996 Filthy Lucre (suom. kuppainen rahankeruu) -kiertuetta varten, niin yhtyeen nokka John Lydon alias Johnny Rotten julisti lehdistötilaisuudessa Lontoon 100 klubilla: "Teemme tämän pelkästään rahan vuoksi."

Kun Teddy and The Tigers soitti 1970-luvun lopulla Suomessa suurille nuorisojoukoille (myös minulle) aiemmin tuntematonta, alunperin pääosin 1950-luvulla levytettyä musaa, edistykselliset ja aikaa seuraavat kriitikot valittivat äänekkäästi, että yhtyeen musiikki oli kerran elettyä paskaa. Erityisesti valtakunnallisen kanamunilla heittelyn Tampereen Särkänniemessä vuonna 1978 aloittaneet punkkarit eivät olleet pysyä housuissaan, sillä Tiikerit olivat heille asiantuntija kriitikoiden osoittama otollinen, kaupallista ja vanhoillista skeidaa ulos suoltava edistyksen vihollinen! 

Lapsuudessa läheisyyttä vaille jäänyt osa maamme eturivin aatteellisista nuorista ja musiikkitoimittajista purkikin sumeilematta "vääräuskoisiin" Tiikereihin omia ennakkoluulojaan, omaa ahdistustaan ja pahaa oloaan sekä ajattelemattomuuttaan. Olipa mielipahaansa ulos oksentaneiden joukossa tietysti myös muutama muusikkourallaan epäonnistunut kaljaa lipittävä keskinkertainen basisti!

Iljettävää....
eikö olekin?

Nämä tunnevammaiset, muiden tekemisiä arvostelevat ja itseään yli muiden arvostavat rock-inkvisiittorit ja punk-sensorit eivät koskaan tajunneet, että Suomessa oli tuolloin voimassa huvivero. Hauskan pitäminen oli vielä 1970-luvulla patavanhoillisessa, ahdasmielisessä ja fundamentalistisessa maassamme veronalaista toimintaa. Itkeä sen sijaan sai ilmaiseksi! Niinpä jos halusit sukupuolihormoniesi ajamana osallistua piikkilangalla muusta ympäristöstä eristetyillä huvialueilla soidintansseihin, oli ensin lepytettävä verokarhu! Äiti-Suomi synnyttikin Teddy & The Tigersin keskelle laman kourissa kamppailevaa, suomettunutta, Kremliä nuolevaa Kekkoslandiaa, yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa "tuleva" presidenttimme Ahti Karjalainen valmistautui tehtävänsä kansakunnan johtajana oksentamalla Suomen pankin kokolattiamatolle ja kusemalla tiedottomassa tilassa housuihinsa. Jopa Aku Ankan epänormaalit perhesuhteet, alastomuus ja porvarillinen maailmankatsomus aiheuttivat kansalaisten keskuudessa syvää ahdistusta ja pahoja painajaisunia (mm. Helsingin kaupungin nuorisolautakunta lakkautti lehden tilaukset nuorisotiloihinsa). 

kapinaan....

Elettiin ajassa, jolloin Dannyn ja Armin skeidaskipale "Tahdon olla sulle hellä" tahditti suomalaisten sielunmaisemaa ja dominoi maamme myyntilistoja. Ja aivan yleisesti rock-musiikin kuuntelua pidettiin tuolloin vai jonkinlaisena kypsymättömyyden oireena. Ajateltiin, että kunhan nuoret kasvaisivat ja tulisivat järkiinsä, he takuulla siistisivät tukkansa, hylkäisivät lapselliset renkutukset ja siirtyisivät kuuntelemaan vaikkapa edellä mainittua Armia ja Dannya, Metsämökin tonttua, Ruusuja hopeamaljassa, Evakkorekeä tai mikä toivottavinta, ihanaa Iltatuulen viestiä. Mutta maamme nuoriso halusi päreiden vuolemisen, villasukkien kutomisen sekä itkuvirsien ainaisen vollottamisen sijaan tanssia - ja elää. Tigersien ensi single kehottikin: "Put on your dancing shoes". 

Tässä huomautettakoon, että ehkä vain lobotomian läpikäynyt apinalauma punkkareiden ja Soundi lehden silloisen toimituksen ja muutaman muun maassamme vaikuttaneen musiikkitoimittajan ohella, pitää ylös alas paikallaan hyppimistä eli pogoamista, suuvaahdossa mölyämistä, irvistelyä ja toistensa päälle räkimistä, ylipäätään silmitöntä riehumista sekä porttigongiin kuseskelua kannatettavana edistyksenä tai yhteiskunnallisena kapinana, saati hauskanpitona.

Voi räkä, että meillä on vitunpaskan hauskaa
Huomaa edistyksellinen swastika!

Se mitä sitten Tiikereille sitten tapahtui ja mitä suosion räjähtäminen merkitsi, on jo toinen tarina ja johon ehkä palaan myöhemmin. Mutta nyt takaisin tämän uuden aallon mukanaan tuoman edistyksen pariin.  

Kun täältä läheltä lorun loppua katsoo taaksepäin, niin voi havaita että yksikään 1950-luvlla vakavasti otettava musiikin tekijä ei ole kuuna päivänä rinta rottingilla ylvästellyt kuuntelijoilleen, kuten Rotten, että hän on musiikkibisneksessä mukana vain siksi, että hän kerää ihailijoidensa rahat. 
Niinpä, keisarillakaan ei ollut vaatteita ja paskaa voi ihailla tähtikultitta vaikka lietelantalassa. Entä mitä muuta uudesta aallosta jäi taskuun kuin tyhjä lompakko? Ainakaan punk-rock ei muuttanut maailmaa piiruakaan paremmaksi, päinvastoin. Se siitä epäkaupallisesta uudesta aallosta!

Entä se paljon 1970-luvulla mainostettu uudeksi aalloksi nimitetyn melusaasteen edistyksellisyys? Onko apatia eliminoitu? Mitä muuta tämä nuorisomme valveutunut ja osallistuva etujoukko on menneiden vuosien saatossa edistänyt kuin sisältään ketsuppipullosta halvan ja mauttoman tomaattisoseen tavoin pursuavaa omaa ja muiden pahaa oloa sekä siitä kumpuavaa näköalattomuutta, tyytymättömyyttä sekä yleistä onnettomuutta, osoitteetonta vihaa ja alatyylistä vittuilua unohtamatta? Vai onko ihminen henkisesti tasapainoinen, sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, jos hän lävistää itsensä kaiken maailman nitojakoneilla ja rei'ittäjillä. Eihän kirkuviin tai mustiin kangaspaloihin pukeutunut punkkari kerjää läheisyyttä ja inhimillistä välittämistä, lämpöä ripustaessaan lihaansa hakaneuloja, lihakoukkuja tai erilaisia tankoja ja renkaita, eihän? Ja muun muassa lemmikki sorkkaeläimet kantavat EU direktiivin määräämiä pakollisia koruja, korvamerkkejä siksi, että esimerkiksi siat tai sonnit rakastavat niitä? Vai olisiko niin, että edistyksellisyyden houkuttelevan kimaltelevaan lahjapaperiin käärityllä halvalla makkaralla saa helpommin nyhdettyä rahat pois nuorison taskuista, kuin hikisiin ja haiseviin jalkasukkiin kiedotuilla?

Epäilemättä viimeistään uuden aallon myötä musiikkibisnekseen soluttautuneiden rahanahneiden ekonomien ja heidän nöyrien juoksupoikiensa sekä aikaansa seuraavien sielunsa näennäiskapinalle myyneiden musiikkitoimittajien edistyksellisyys rajoittui jo 1970-luvulla henkisen pahoinvoinnin ja tyhmyyden ylistämisen sekä rahan keräämisen edistämiseen - nuorison jymäyttämiseen, punk-rokottamiseen.      

"There must be some kind of way out of here,"
Said the joker to the thief,
"There's too much confusion,
I can't get no relief.
Businessman they drink my wine,
Plowman dig my earth..."

Itseasiassa Uusi aalto ja punk-rock olivat yhteiskunnallisesti paljon merkittävimpiä liikkeitä kuin yleensä osataan edes aavistaa. Ne nimittäin sammuttivat rock and rollin lähes neljäkymmentävuotta aiemmin herättämän nuorten kapinan ja vapauden haaveet tuhat kertaa tehokkaammin, kuin yksikään kansalliskaarti ja kyynelkaasu! Uusi aalto ja punk-rock olivat kirjaimellisesti viimeinen niitti. Ne olivat apatian alkusoitto, ne integroivat, sulauttivat maailmalaajuisesti levy-yhtiöiden talutusnuorassa häntäänsä heiluttavien musiikkitoimittajien myötävaikutuksella aiemmin oikeuksiaan äänekkäästi vaatineen nuorison lopullisesti ahneuteen ja omanvoitonpyyntiin perustuvaan, demokraattiseksi luuloteltuun, pahoinvointiyhteiskuntaan vaarattomina näennäiskapinallisina. Vähän epäsiistin ja pelottavan näköisinä jupisevina rääväsuina, mutta pohjimmiltaan kuitenkin säyseän harmittomina pelleinä ja eppuina, kesytetyt  ja pannoitetut kotieläimet eivät enää koskaan purisi ruokkijansa kättä!

Punkkarit jymätettiin pujottamaan
 päänsä pannansilmään ylpeinä ja
vapaaehtoisesti

Kapina alkaa tästä?

Che Guevarakin aivan varmasti säpsähti haudassaan, kun nuorten kapinointi ei enää kohdistunutkaan yhteiskunnan valtarakenteita ylläpitäviin valheisiin, vaan nuoret suuntasivat kapinallisuuden vapaaehtoisesti itseään vastaan itsekidutuksen muodossa omien ohessa aiemmin vastustamansa tekopyhyydet ja teennäisyydet. Itsensä lävistäminen ja oman lihansa niittailu irokeesitukkaisena tai räikeästi maalattuna, hakaneula huulessa ja pellinpala rinnassa, on henkisesti epävakaan yksilön äänetön hätähuuto, oire rakkauden puutteesta. Kipu ja tuska korvaavat hellyyden ja läheisyyden. Masokismista tulee menetetyn ja/tai saavuttamattoman rakkauden korvike. 

No, sanoistani älähtää varmasti monta koiraa, joihon kalikka kipeästi kalahtaa. En voi antaa muuta neuvoa kuin, että Tukholman syndroomaksi kutsuttu ilmiö ei rajoitu suinkaan vain ja ainoastaan pankkiryöstöihin tai kidnappauksiin. Aivan samoin huomaamattaan levymogulien panttivangiksi joutunut punk-nuoriso ja nimen omaan ajattelemaan kykenemättömät punk-muusikot suhtautuvat myötämielisesti kaappaajiinsa. Tapahtumasarjan selkokielinen nimi on aivopesu. Ja henkinen kontrolli on aivopesun hienovaraisin muoto. Pestävä on taivaallisen tietämätön tapahtumista - ajattelunsa, uskomustensa, arvojensa ja jopa käytöksensä muuttamisesta huomaamatta toisen tahon, pesijänsä toiveiden ja nimenomaan tahdon mukaisiksi. Onneksi olkoon,  syväpuhdasta kerralla!